Laareissa kasvaa jo

Kävin tänään kastamassa laareja ja laittamassa hieman lisää kasvamaan. Ensimmäisissä talkoissa jäi muutamaan paikkaan hieman tilaa, niin laitoin valmiita taimia niihin. Alapuolisessa kuvassa näkyvät purjon taimet katteen ympäröimänä. Vieressä on mansikkaa, joka on komeesti kukassa jo. Laarien viereen siirrettiin lisäksi jonkin verran mansikantaimia ja nekin ovat elossa. Sinnehän saattaa kehittyä puolivilli mansikkapelto.

Katetta otin viereiseltä nurmikolta, joka oli päivällä ajettu. Leikattu ruoho vaan pussiin ja laarille. Katteen laittamista helpottaa, jos sen kastelee ennen asettelua.

Valmiiden taimien (purjot ja pari lehtikaalia) lisäksi ainakin retiisit, herneet ja rucola alkavat tunkea pintaan. Ei siinä kauan mennyt, viikko vain.

Kevät 2013 alkaa! Huraa!

On taas kevät!

Kampusviljely jatkuu tänäkin vuonna aina entistäkin hienompana. Alustavan tarkastuksen perusteella kaikki kolme laaria ovat selvinneet talvesta, joten pääsemme jälleen viljelemään reilut setit.

Kampuslaariviljelyn aloituskokous pidetään Publicumin aulassa maanantaina 6.5. kello 16. Mietitään, ketkä ovat mahdollisuuksissa osallistua kesän aikana laarien hoitoon. Hahmotellaan viljeltäviä kasveja ja käydään tutustumassa laareihin.

Kaikki viljelytoiminnasta kiinnostuneet, tervetuloa!

ps.jos aulassa on jokin isoherrojen tapahtuma, ollaan sitten toisessa kerroksessa sohvilla.

Publicumin sisäänkäynti opaskartalla. Kuvassa näkyy myös laarialue hiukan alaoikealle ovesta.

Blogi on ollut valitettavan hiljainen tänä kesänä, mutta tässä vihdoin päivitystä. Laarit ovat mm. saaneet väriä pintaan ja vieraskirja on palannut takaisin käyttöön. Torstaina 12.7. käytiin kitkemässä ja keräämässä satoa. 

Retiisit ja rucolat oli jo syytä ottaa talteen ennen ne kuin menevät huonoksi. Retiisit olivat varsin isoja vaikka ne viime aikoina ovatkin keskittyneet enää vartensa kasvattamiseen. Rucolatkin olivat jo kukkimispisteessä, jolloin mausta tulee todella vahva, jopa kitkerä. Allekirjoittaneelle maistuvat kuitenkin aina. Tilalle pistettiin uudet retiisit ja kaksi kertaa puoli riviä rucolaa. Puolet rucolasta jäi siis vielä odottelemaan nopeaa kerääjäänsä. Mars mars, hakemaan! Jäljelle jäänyttä rucolaa yritettiin huijata nyppimällä kukat pois. Saa nähä auttaako maun kehittymiseen.

Mansikatkin rupeavat jo saamaan väriä. Onneksi linnut eivät äkänneet niitä, ennen kuin paikalle saatiin harsoa marjat suojaamaan. Pohdittiin myös mahtavatko ne maistua laarin muurahaisille, jotka ovat tulleet takaisin piilouduttuaan hetkeksi kesän ensimmäisten kastelujen jälkeen. Toivottavasti mansikat ovat viileähköstä kesästä huolimatta saaneet itseensä makeutta.

Rucoloiden lisäksi muutkin salaatit ovat jo sadonkorjuukunnossa ja kaiken kaikkiaan laarit näyttävät hyvältä. Kurkut ja osa porkkanoista ovat ainoat, jotka näyttäisivät vaativan lisää kannustusta. Basilikat olivat ensin kovin pieniä, mutta niidenkin tilanne näyttää nyt paremmalta. Osa niistä on joutui kohinalla kasvaneidedn rucoloiden varjoon.

Uusi kesä, uudella innolla!

Ja näin on kesä 2012 saapunut viljelylaareille! Viime viikolla kauden käynnistävässä kokouksessa oli niin paljon uusia innokkaita kampusviljelijöitä, että päätettiin rakentaa kolmas laari. (Tätä menoa se koko jättömaaheinikko on vuosikymmenen päästä hyvässä käytössä!) Kokouksen jälkeen käytiin inventoimassa varasto ja ihmettelemässä laarien kuntoa: ruohosipuli kasvaa jo kohisten! Niinhän siinä pussinkyljessä taisi seistäkin, että parempi sato tulee toisena vuonna. Toinen yllätys oli palsternakka: sitä kun ei kukaan viime syksynä käynyt mukaansa poimimassa, niin siellä ne olivat edelleen, olivat vieläpä kasvattaneet uudet, vihreät naatit. Palsternakka vaatii kuulemma hallakelin saadakseen makuunsa makeutta, siksi niitä ei sadonkorjuun yhteydessä korjattu mihinkään. Jari ne siitä keräsi, hyvän sadon sai, ihmetteli vielä että "ettekö te oikeesti halua näitä?" Ei ollut palsternakka-parka suuressa suosiossa. Hyviin suihin silti menivät.

Kolmoslaariin täytemaata.

Tänään sitten päästiin itse asiaan. Siemeniä oli tiedossa sekä varastossa että lahjoituksina, joten hankittavana olivat vain kolmoslaarin materiaalit. Remontoitavasta omakotitalosta poistetut laudat saivat uuden elämän, multaa taas saatiin mainio kasa Kuntecilta (Turun kaupungin kuntatekniikka Oy) ja neljä säkillistä Kauppilalta. Kiitämme kauniisti. Nämä eivät silti ihan riittäneet, joten laarin viereltä kaivettiin täytemaata valmiin kolmoslaarin pohjalle (kuva). Rikkaruohontorjuntamenetelmäksi kuulemma sopii sanomalehtikerros, jonka päälle mehevät mullat sitten laitetaan. Sanomalehdet estävät ruohoja puskemasta pintaan, maatuvat muutamassa vuodessa, ja sen jälkeen maan voi kääntää ja tuoda maatuneet ainekset pohjalta ravitsemaan uusia kasvivuosikertoja. Mainiota!

 Kahdessa valmiissa laarissa näyttivät pätevän viidakon lait, sen verran moninaista kasvi- ja eläinkunnan edustajaa niistä löytyi. Ruohosipuli sentään piti puolensa, muut osat laareista olivat rehottavan kasvillisuuden peitossa. Meillä oli kuitenkin ihan toisenlainen kasvillisuus mielessä, joten mullat käännettiin ja nurmitupot ynnämuut tungettiin pinnan alle. Eivätpähän mene ravinteet hukkaan. Viimekesäiset säkkiviljelmät (tai paremminkin niiden mullat) tyhjennettiin laareihin - säkit kun olivat ihan hajoamispisteessä. Hyvin maatuvaa tavaraa nuo kahvisäkit. Etanat asustavat laareissa edelleen, jokunen kastemato löytyi ainakin kakkoslaarista, mutta silmiinpistävin elukka oli mustamuurahainen. Niitä kun oli ainakin miljoona, liioittelematta. Selkeästi niiden mielestä olemme rakentaneet pari valtavaa muurahaiskekoa. Mahtaakohan tuollaisesta muurahaismäärästä olla jo haittaa? Ja jos on, niin millä niistä pääsee eroon? Mäntysuopaliuosta joutuisi käyttämään litratolkulla, eikä senkään toimivuudesta taida olla takeita. Ehdotuksia? Eettinen kysymys taas nousi esiin, kun mietittiin, että tahdommeko jatkaa etanoiden nakkelemista kauemmas laarista, vai tuhota ne? Tuhka kuulemma näännyttää etanat. Lisäksi se on mainio maanparannusaine. Mitä siis teemme?

Ykköslaarin uusi elämä.

Ongelmanratkaisu jätettiin myöhemmäksi. Homma jäi joka tapauksessa kesken, sillä siemenistä ei riittänyt kuin yhteen laariin (ei huolta, lisää on tulossa). Ykköslaariin laitettiin hernettä, avomaankurkkua, persiljaa, tilliä, mansikkaa (nuo hieman repsahtaneen näköiset taimet kuvan vasemmassa laidassa), retiisiä, jäävuori- ja lehtisalaattia sekä porkkanaa. Ruohosipulit elävät omaa elämäänsä laarin nurkassa (kuvan oikea laita). Tällä kertaa rivien merkkaamista varten tehtiin oikein kunnon viitat (puupalikat tuossa reunan vieressä); on sitä jotain opittu menneiltä kesiltä. Ei pääse sade ja tuuli näitä hävittämään!

Loput istutukset hoidetaan oletettavasti ensi viikon tiistaina (29.5.). Jos siis luet tätä ja harmittelet, kun on taas mennyt kaikki hauska sivu suun, niin vielä ehdit, tervetuloa mukaan! Ehkä tänä vuonna laarit saavat jo hieman väriä pintaan. Kakkoslaari (vaatekaappilaari) ainakin vaatii jonkinmoista peruskorjausta pysyäkseen kasassa. Loput siemenet on joka tapauksessa istutettava. Ja koko kesäksi näissä riittää hoitamista ja kastelemista. Ja herkuttelemista!

Satoa syntyy talvenkin alla

Sadonkorjuujuhlat olivat ja menivät, erinomaisissa tunnelmissa. Laarien satokausi ei sen sijaan näytä vielä loppuvan. Todistetusti kävin 28. lokakuuta hakemassa ruohosipulia iltaisen leivän päälle. Maku oli aika hyvä vieläkin, vaikka kesäinen versio ruohosipulista oli hieman pehmeämpää ja jotenkin aivan hitusen erilaista. Suosittelen kaikille ohikulkijoille vielä tämän talvisen mausteherkun maistamista ja kotiin tuomistakin ennen viimeisen talven kynnyksen ylittämistä. Lumipeitteen alta ei meidänkään laareista enää satoa saa, vaikka olisi kuinka lähiruokaa tekevä mieli! :)

Sadonkorjuujuhla

Vaikka blogi on elänyt hiljaiseloa, ovat kampusviljelijät pysyneet ahkerina laarien ja säkkien parissa. Kuumat ilmat sekä nälkäiset etanat pitivät kiireisinä elokuun viimeisiin päiviin asti. Satoa tuli mukavasti koko kesän ajan ja kauan odotettu sadonkorjuujuhla vietettiin syyskuun alussa.

Monien muiden kaupunkiviljelijöiden tavoin myös me pääsimme nauttimaan loppukesän sadosta juhlavasti. 7.9. suuntasimme laareille ja nostimme pienessä tihkusateessa porkkanoita sekä punajuuria, poimimme basilikan- ja salaatinlehtiä, herneitä, ruohosipulia ynnä tilliä. Tätä ennen olimme jo miettineet illan menutarjontaa, joka lopulta nivoutui punajuurten ympärille. Olihan niitä isossa laarissa aimo rivi! Pöydän koristeeksikin riitti vielä säkissä viljeltyjä auringonkukkia.

Alla vielä reseptit, joita käytimme. Suurin osa ruoista tehtiin melkein vegaanisina ja laktoosittomina.

PUNAJUURIPIHVIT
4 isoa  punajuurta
kananmuna
1,5 dl korppujauhoja
suolaa
¼ tl mustapippuria

Keitä pestyjä punajuuria puolisen tuntia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet, mutta vielä napakoita. Jäähdytä ja kuori punajuuret. Leikkaa punajuuret n ½-1 cm paksuiksi siivuiksi. Mausta ne suolalla kummaltakin puolelta. Kastele kananmunassa ja pyörittele mustapippurilla maustetuissa korppujauhoissa. Laita öljyä aika reilusti kuumalle pannulle ja paista pihvit siinä kauniin ruskeiksi.  


KESÄKEITTO

4-5 porkkanaa
5-6 perunaa
n. 3 dl herneitä
1  kukkakaali
(sipuli tai sipulinvarsia, voidaan jättää pois)
1 L vettä
4 dl ruokakermaa (laktoositon, luomu)

1,5 tl suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja
pinnalle ruohosipulia (persiljaa, tilliä)

Paloittele puhdistetut kasvikset. Lisää suola kiehuvaan veteen, sitten porkkanat ja herneet (ja sipuli). Lisää hetken kuluttua 

perunat, lopuksi kukkakaalilohkot. Keitä hiljalleen n. 10 min, kunnes kasvikset ovat lähes kypsiä. Vispaa jauhot kerman joukkoon ja lisää seos keittoon. Keitä hiljalleen vielä toiset 10 min. Lisää lopuksi maustesilppu.

PUNAJUURI-SUKLAAKAKKU
3 kananmunaa
2 dl  sokeria
200g  tummaa suklaata
150g  voita tai margariinia
3 dl  vehnäjauhoja
2 tl  leivinjauhetta
2 tl  vaniljasokeria
1/2 dl  tummaa kaakaojauhetta
2-3  tuoretta punajuurta

Kuorrutus:
tomusokeria
punajuurenmehua + keitinlientä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi jä kääntele ne munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele seos taikinaan. Kuori ja raasta punajuuret ja kääntele ne taikinaan. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka ja paista uunin keskiosassa 40-50 minuuttia. Sekoita kuorrutteen ainekset ja kaada jäähtyneen kakun päälle. Kuorruttamisen sijaan kakun voi koristella tomusokerilla.

Hyvää tuli! Etenkin mehevä punajuuri-suklaakakku sai hurmioituneen vastaanoton. Nyt myös tiedämme, että rengasvuoka ei tarkoita irtopohjavuokaa, vaan sitä missä on tappi keskellä. Myös monelle lapsuudesta tuttu inhokkikouluruoka kesäkeitto maistui yllättävän pehmeältä, suorastaan taivaalliselta tuoreista raaka-aineista itse tehtynä. Ruokia ei voinut täysin valmistaa oman satomme antimista, vaan jouduimme turvautumaan lähikaupan ja illan emännän kaappien sisällön tarjontaan muutaman ainesosan kohdalla. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan tärkeintä oli yhdessä tekeminen ja kirjaimellisesti "työn hedelmistä" nauttiminen.

Etanasato parhaimmillaan

Arkkivihollisemme etanat valloittavat rakkaan viljelylaarimme kerta toisensa jälkeen! Sadepäivinä ne tuntuvat toimivan oikein turbovaihteella kasvien syönnissä. Heittelin muutaman sadepäivän jälkeen niitä pois nelisenkymmentä kappaletta isosta laarista. Vaatekaappilaari näytti olleen kohtuullisen etanavapaata aluetta. Mikä lienee syy? Salaatit ainakin houkuttelivat etanoita toiseen laariin aterialle kohtuuttoman tehokkaasti. Kampusviljelijöillä onkin mahdollisuus halutessaan siirtyä lähellä tuotetun etanaherkkujen syöjiksi. Lienevätkö syömäkelpoisia?

Etana, etana, näytäs sarves, onkos huomenna pouta-a..

Etana retiisipenkissä

Ruohosipuli ja punajuuret näyttävät hyviltä nurkkauksessa.

Kostea tihkusade lienee parasta mitä etana voisi toivoa. Ainakin eläimet näyttivät oikein tyytyväiseltä osaansa. Otin itse kotiin vietäväksi myös tarjoiluehdotuksen kaltaisen salaatin + retiisejä yhdistelmän hieman riisutussa versiossa. Ja olikin oikein makoisaa.