Uusi kesä, uudella innolla!

Ja näin on kesä 2012 saapunut viljelylaareille! Viime viikolla kauden käynnistävässä kokouksessa oli niin paljon uusia innokkaita kampusviljelijöitä, että päätettiin rakentaa kolmas laari. (Tätä menoa se koko jättömaaheinikko on vuosikymmenen päästä hyvässä käytössä!) Kokouksen jälkeen käytiin inventoimassa varasto ja ihmettelemässä laarien kuntoa: ruohosipuli kasvaa jo kohisten! Niinhän siinä pussinkyljessä taisi seistäkin, että parempi sato tulee toisena vuonna. Toinen yllätys oli palsternakka: sitä kun ei kukaan viime syksynä käynyt mukaansa poimimassa, niin siellä ne olivat edelleen, olivat vieläpä kasvattaneet uudet, vihreät naatit. Palsternakka vaatii kuulemma hallakelin saadakseen makuunsa makeutta, siksi niitä ei sadonkorjuun yhteydessä korjattu mihinkään. Jari ne siitä keräsi, hyvän sadon sai, ihmetteli vielä että "ettekö te oikeesti halua näitä?" Ei ollut palsternakka-parka suuressa suosiossa. Hyviin suihin silti menivät.

Kolmoslaariin täytemaata.

Tänään sitten päästiin itse asiaan. Siemeniä oli tiedossa sekä varastossa että lahjoituksina, joten hankittavana olivat vain kolmoslaarin materiaalit. Remontoitavasta omakotitalosta poistetut laudat saivat uuden elämän, multaa taas saatiin mainio kasa Kuntecilta (Turun kaupungin kuntatekniikka Oy) ja neljä säkillistä Kauppilalta. Kiitämme kauniisti. Nämä eivät silti ihan riittäneet, joten laarin viereltä kaivettiin täytemaata valmiin kolmoslaarin pohjalle (kuva). Rikkaruohontorjuntamenetelmäksi kuulemma sopii sanomalehtikerros, jonka päälle mehevät mullat sitten laitetaan. Sanomalehdet estävät ruohoja puskemasta pintaan, maatuvat muutamassa vuodessa, ja sen jälkeen maan voi kääntää ja tuoda maatuneet ainekset pohjalta ravitsemaan uusia kasvivuosikertoja. Mainiota!

 Kahdessa valmiissa laarissa näyttivät pätevän viidakon lait, sen verran moninaista kasvi- ja eläinkunnan edustajaa niistä löytyi. Ruohosipuli sentään piti puolensa, muut osat laareista olivat rehottavan kasvillisuuden peitossa. Meillä oli kuitenkin ihan toisenlainen kasvillisuus mielessä, joten mullat käännettiin ja nurmitupot ynnämuut tungettiin pinnan alle. Eivätpähän mene ravinteet hukkaan. Viimekesäiset säkkiviljelmät (tai paremminkin niiden mullat) tyhjennettiin laareihin - säkit kun olivat ihan hajoamispisteessä. Hyvin maatuvaa tavaraa nuo kahvisäkit. Etanat asustavat laareissa edelleen, jokunen kastemato löytyi ainakin kakkoslaarista, mutta silmiinpistävin elukka oli mustamuurahainen. Niitä kun oli ainakin miljoona, liioittelematta. Selkeästi niiden mielestä olemme rakentaneet pari valtavaa muurahaiskekoa. Mahtaakohan tuollaisesta muurahaismäärästä olla jo haittaa? Ja jos on, niin millä niistä pääsee eroon? Mäntysuopaliuosta joutuisi käyttämään litratolkulla, eikä senkään toimivuudesta taida olla takeita. Ehdotuksia? Eettinen kysymys taas nousi esiin, kun mietittiin, että tahdommeko jatkaa etanoiden nakkelemista kauemmas laarista, vai tuhota ne? Tuhka kuulemma näännyttää etanat. Lisäksi se on mainio maanparannusaine. Mitä siis teemme?

Ykköslaarin uusi elämä.

Ongelmanratkaisu jätettiin myöhemmäksi. Homma jäi joka tapauksessa kesken, sillä siemenistä ei riittänyt kuin yhteen laariin (ei huolta, lisää on tulossa). Ykköslaariin laitettiin hernettä, avomaankurkkua, persiljaa, tilliä, mansikkaa (nuo hieman repsahtaneen näköiset taimet kuvan vasemmassa laidassa), retiisiä, jäävuori- ja lehtisalaattia sekä porkkanaa. Ruohosipulit elävät omaa elämäänsä laarin nurkassa (kuvan oikea laita). Tällä kertaa rivien merkkaamista varten tehtiin oikein kunnon viitat (puupalikat tuossa reunan vieressä); on sitä jotain opittu menneiltä kesiltä. Ei pääse sade ja tuuli näitä hävittämään!

Loput istutukset hoidetaan oletettavasti ensi viikon tiistaina (29.5.). Jos siis luet tätä ja harmittelet, kun on taas mennyt kaikki hauska sivu suun, niin vielä ehdit, tervetuloa mukaan! Ehkä tänä vuonna laarit saavat jo hieman väriä pintaan. Kakkoslaari (vaatekaappilaari) ainakin vaatii jonkinmoista peruskorjausta pysyäkseen kasassa. Loput siemenet on joka tapauksessa istutettava. Ja koko kesäksi näissä riittää hoitamista ja kastelemista. Ja herkuttelemista!