Satoa syntyy talvenkin alla

Sadonkorjuujuhlat olivat ja menivät, erinomaisissa tunnelmissa. Laarien satokausi ei sen sijaan näytä vielä loppuvan. Todistetusti kävin 28. lokakuuta hakemassa ruohosipulia iltaisen leivän päälle. Maku oli aika hyvä vieläkin, vaikka kesäinen versio ruohosipulista oli hieman pehmeämpää ja jotenkin aivan hitusen erilaista. Suosittelen kaikille ohikulkijoille vielä tämän talvisen mausteherkun maistamista ja kotiin tuomistakin ennen viimeisen talven kynnyksen ylittämistä. Lumipeitteen alta ei meidänkään laareista enää satoa saa, vaikka olisi kuinka lähiruokaa tekevä mieli! :)

Sadonkorjuujuhla

Vaikka blogi on elänyt hiljaiseloa, ovat kampusviljelijät pysyneet ahkerina laarien ja säkkien parissa. Kuumat ilmat sekä nälkäiset etanat pitivät kiireisinä elokuun viimeisiin päiviin asti. Satoa tuli mukavasti koko kesän ajan ja kauan odotettu sadonkorjuujuhla vietettiin syyskuun alussa.

Monien muiden kaupunkiviljelijöiden tavoin myös me pääsimme nauttimaan loppukesän sadosta juhlavasti. 7.9. suuntasimme laareille ja nostimme pienessä tihkusateessa porkkanoita sekä punajuuria, poimimme basilikan- ja salaatinlehtiä, herneitä, ruohosipulia ynnä tilliä. Tätä ennen olimme jo miettineet illan menutarjontaa, joka lopulta nivoutui punajuurten ympärille. Olihan niitä isossa laarissa aimo rivi! Pöydän koristeeksikin riitti vielä säkissä viljeltyjä auringonkukkia.

Alla vielä reseptit, joita käytimme. Suurin osa ruoista tehtiin melkein vegaanisina ja laktoosittomina.

PUNAJUURIPIHVIT
4 isoa  punajuurta
kananmuna
1,5 dl korppujauhoja
suolaa
¼ tl mustapippuria

Keitä pestyjä punajuuria puolisen tuntia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet, mutta vielä napakoita. Jäähdytä ja kuori punajuuret. Leikkaa punajuuret n ½-1 cm paksuiksi siivuiksi. Mausta ne suolalla kummaltakin puolelta. Kastele kananmunassa ja pyörittele mustapippurilla maustetuissa korppujauhoissa. Laita öljyä aika reilusti kuumalle pannulle ja paista pihvit siinä kauniin ruskeiksi.  


KESÄKEITTO

4-5 porkkanaa
5-6 perunaa
n. 3 dl herneitä
1  kukkakaali
(sipuli tai sipulinvarsia, voidaan jättää pois)
1 L vettä
4 dl ruokakermaa (laktoositon, luomu)

1,5 tl suolaa

1,5 rkl vehnäjauhoja
pinnalle ruohosipulia (persiljaa, tilliä)

Paloittele puhdistetut kasvikset. Lisää suola kiehuvaan veteen, sitten porkkanat ja herneet (ja sipuli). Lisää hetken kuluttua 

perunat, lopuksi kukkakaalilohkot. Keitä hiljalleen n. 10 min, kunnes kasvikset ovat lähes kypsiä. Vispaa jauhot kerman joukkoon ja lisää seos keittoon. Keitä hiljalleen vielä toiset 10 min. Lisää lopuksi maustesilppu.

PUNAJUURI-SUKLAAKAKKU
3 kananmunaa
2 dl  sokeria
200g  tummaa suklaata
150g  voita tai margariinia
3 dl  vehnäjauhoja
2 tl  leivinjauhetta
2 tl  vaniljasokeria
1/2 dl  tummaa kaakaojauhetta
2-3  tuoretta punajuurta

Kuorrutus:
tomusokeria
punajuurenmehua + keitinlientä

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi jä kääntele ne munavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele seos taikinaan. Kuori ja raasta punajuuret ja kääntele ne taikinaan. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka ja paista uunin keskiosassa 40-50 minuuttia. Sekoita kuorrutteen ainekset ja kaada jäähtyneen kakun päälle. Kuorruttamisen sijaan kakun voi koristella tomusokerilla.

Hyvää tuli! Etenkin mehevä punajuuri-suklaakakku sai hurmioituneen vastaanoton. Nyt myös tiedämme, että rengasvuoka ei tarkoita irtopohjavuokaa, vaan sitä missä on tappi keskellä. Myös monelle lapsuudesta tuttu inhokkikouluruoka kesäkeitto maistui yllättävän pehmeältä, suorastaan taivaalliselta tuoreista raaka-aineista itse tehtynä. Ruokia ei voinut täysin valmistaa oman satomme antimista, vaan jouduimme turvautumaan lähikaupan ja illan emännän kaappien sisällön tarjontaan muutaman ainesosan kohdalla. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan tärkeintä oli yhdessä tekeminen ja kirjaimellisesti "työn hedelmistä" nauttiminen.

Etanasato parhaimmillaan

Arkkivihollisemme etanat valloittavat rakkaan viljelylaarimme kerta toisensa jälkeen! Sadepäivinä ne tuntuvat toimivan oikein turbovaihteella kasvien syönnissä. Heittelin muutaman sadepäivän jälkeen niitä pois nelisenkymmentä kappaletta isosta laarista. Vaatekaappilaari näytti olleen kohtuullisen etanavapaata aluetta. Mikä lienee syy? Salaatit ainakin houkuttelivat etanoita toiseen laariin aterialle kohtuuttoman tehokkaasti. Kampusviljelijöillä onkin mahdollisuus halutessaan siirtyä lähellä tuotetun etanaherkkujen syöjiksi. Lienevätkö syömäkelpoisia?

Etana, etana, näytäs sarves, onkos huomenna pouta-a..

Etana retiisipenkissä

Ruohosipuli ja punajuuret näyttävät hyviltä nurkkauksessa.

Kostea tihkusade lienee parasta mitä etana voisi toivoa. Ainakin eläimet näyttivät oikein tyytyväiseltä osaansa. Otin itse kotiin vietäväksi myös tarjoiluehdotuksen kaltaisen salaatin + retiisejä yhdistelmän hieman riisutussa versiossa. Ja olikin oikein makoisaa.

Keskikesän kuulumisia

Jipii, viljelmä on edelleen ehjä ja säästynyt pahoinpitelyiltä, huolimatta niistä ihmismassoista, jotka seudulla ovat viime aikojen tapahtumien yhteydessä pyörineet. Eivätpä ne viikonlopun animecon-vierailijat vandaaleilta näyttäneetkään kostyymien moninaisuudesta huolimatta. Melkein jopa toivoin, että olisivat nälkäänsä maistelleet hieman salaatteja, ne kun rehottavat jo muidenkin kasvien yllä. Ainakin yksi ujo porkkanarivi on tyystin jäämässä kaappilaarin salaattien varjoon.Ylikasvaneita rucolarivejä olen harventanut armottomasti, joten vanhan laarin salaatitkin saavat taatusti kylliksi valoa. Voisi kai ne loputkin rucolat sieltä poistaa, samoin kuin vihanneskrassitkin, eivät taida enää olla syömäkelpoisia. Olisikohan niitä ollut mahdollista jotenkin säilöä silloin kun olivat parhaimmillaan? Vaikkapa kuivaamalla? Kuivatun rucolan luulisi kelpaavan mausteeksi, vihanneskrassista en enää olekaan niin varma.

Jollen ihan väärin muista, niin laarien välissä istuvassa säkissä kasvaa härkäpapuja. Ne kukkivat jo, joten saatamme jopa saada papusia vielä tänä kesänä! Sen sijaan herneenvarsissa ei kukintoja näy,  ne vain kasvavat solmuun toisiaan vasten kunnollisen tuen puutteessa. Mistäs saataisiin tukipuita? Auringonkukkien varret kasvavat tukevina, mutta samaan säkkiin kokeeksi istutetut herneet eivät näköjään oikein uskalla niihin nojata. Kaappilaarissa on tyhjä kohta, joka näyttää siltä, että siihen istutetut rivi tai pari eivät ole lähteneet itämään kunnolla, joten satunnaiset rikkaruohot yrittävät valloittaa aluetta.

Tilliä on kummassakin laarissa rivin verran, ja täytyypä laittaa muistiin seuraavaa vuotta varten, että yksi rivillinen riittänee aivan hyvin, nuokin raukat kun ovat päässeet ylikasvamaan ja kellastumaan. Tai sitten meidän pitää istuttaa perunaa, ehkä tilli menisi paremmin kaupaksi jos sillä saisi höystettyä samasta laarista tulevat uudet perunat! Vanhassa laarissa on oudonnäköinen rivi, joka ehkä saattaisi olla porkkanaa, mutta naatti on oudon näköinen, ja mullan alapuolinen osa on valkoinen eikä oranssi. Jännityksellä odotamme, mitä sieltä tulee. Ai niin, ja pinaatit lienevät myös ylikasvaneita, onkos kukaan uskaltanut niistä mitään kokkailla? Itse en ole koskaan tuoretta pinaattia käyttänyt mihinkään niin jotenkin kynnys oli nytkin hiukan korkealla. Reseptejä saa mielellään jakaa vaikkapa tänne blogiin!

Itse en omista toimivaa kameraa, muuten olisin mielelläni tämänkin jutun kuvittanut. Jos joku ehtisi käydä kuvailemassa vehreyttä ja jakaa kuvat kanssamme, niin olisi tämäkin sivu hieman värikkäämpi!

Tarjoiluehdotus: juhannussalaatti

Vaikka juhannus oli huomattavasti ennustettua vähäsateisempi, eivät viljelmät päässeet kovasti kuivahtamaan vähäisestä kastelusta huolimatta. Laarien antimista voi jo koota vaikka kokonaisen salaatin, joten kokeilkaahan vaikka seuraavaa sikermää: Lehtisalaattia, keräsalaattia (vai mitähän se nyt mahtoi se toinen salaatti olla), rucolaa (se on siinä heti salaattien vieressä), vihanneskrassia (joka puolestaan sijaitsee omassa lokerossaan laarin toisessa päässä) ja retiisiä (kummastakin laarista löytyy jo isoja!). Kastikkeenkin voi tehdä itse, omassa sekoituksessani oli punaviinietikkaa, hunajaa, oliiviöljyä sekä valkosipulimurskaa.

Käykäähän nyt kaikki Turussa oleilevat nauttimassa laarien antimista, eihän herkkujen saa antaa mennä hukkaan! Ja kastelusta lienee syytä huolehtia päivittäin nyt kun säätiedotukset taas lupailevat helteitä.

Laarien lannoitusyritys

Liekö aika kullannut muistot, mutta seuratessani laarien viheriöimistä olen ollut huomaavinani jonkinasteista kitukasvuisuutta verrattuna viime vuoden kasvuun. Muistiini palasivat tällöin luomuviljelyä harrastavalta ystävältäni saamani neuvot: kanankakka on ihan oikeasti kasveille hyödyllistä, ja sen puutteessa saman asian ajavat munankuoret. Suomessa kun maaperä tuppaa olemaan happamanpuoleista, niin nämä molemmat neutraloivat maata mukavasti. Samoin kasvit saavat niistä tarvitsemaansa kalkkia ynnämuita hivenaineita. Kanankakka on kuulemma tehokkaammin kasvien käytettävissä, jos se ensin liuotetaan kasteluveteen; munankuoret taas voi tunkea suoraan multaan - kyllä ne kasvit löytävät tarvitsemansa! Kävin siis "kylvämässä" munankuoria laareihin ja säkkeihin, kanankakkaa kun ei sattunut olemaan käsillä. Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä satoon mitenkään.

PS. Allekirjoittanut näki viime yönä kaameaa painajaista, jossa tuiki tuntematon mies nyhti hennot herneenversot laarista suoraan suuhunsa. Toivottavasti vältymme moiselta kiusanteolta...

Suu säkkiä myöten eli kuinka härkäpapu kesytetään

Nyt lopultakin on kylvetty kaikki mitä oli tarkoituskin. Muutaman viljelijän voimin täytimme kolme Meiran lahjoittamaa kahvisäkkiä mullalla ja istutimme niihin härkäpapuja, auringonkukkia, kamomillasauniota sekä sitruunamelissaa. Toivottavasti kaksi viimeksimainittua viihtyvät yhdessä! Olemme hieman uteliaita luonteita, joten upotimme auringonkukkasäkin reunalle pari idätettyä hernettä, ihan vain nähdäksemme, että a) osaako herneenvarsi kiemurrella vierellään kasvavaa auringonkukan vartta pitkin, ja b) kestääkö auringonkukka moista roikkumista. Koen tällaiset mahdollisuudet kerrassaan riemastuttaviksi: kun emme ole riippuvaisia sadostamme, eikä kenenkään ravinnonsaanti ole kiinni viljelysten kukoistamisesta, olemme ihmeen vapaita kokeilemaan omituisiakin ratkaisuja. Ah, vapaus epäonnistua!

Omituista, miten pienistä asioista sitä osaakin olla epävarma. Niinkin yksinkertainen asia kuin rikkaruohojen kitkeminen oli minulle vielä viime kesänä hieman pelottavaa puuhaa: mistäs sitä tietää, mikä on rikkaruoho? Jos vahingossa noukinkin kukoistavat kasvikset mullasta ennenkuin ne pääsevät alkuunkaan kasvamaan. Onneksi joukostamme löytyi sellaisiakin, joiden viherpeukalo ei sijainnut keskellä multaista kämmentä, ja sain mm. seuraavanlaisia neuvoja:

Täällä papu istuu

• Jos ne kasvikset / yrtit / kukkaset on istutettu suoriin riveihin, niinkuin yleensä on, niin niiden voi myös olettaa kasvavan siinä rivissä. Rivien välissä kasvavat versot eivät siis välttämättä ole toivottuja.
• Rivissä kasvavat taimet yleensä myös muistuttavat toisiaan huomattavissa määrin. Suvaitsevaisuus ei kuulu kasvimaalle, eli selkeästi erilaiset yksilöt saa riviltä poimia surutta pois.
• Siemeniä on todennäköisesti istutettu ylimäärin sadon varmistamiseksi. Kaikilla siemenillä ei kuitenkaan ole tilaa kasvaa, joten rivejä on harvennettava. Tässäkin ohjenuora on yleisen ideologiani vastainen: pienimmät ja heiveröisimmät ovat niitä, jotka ensimmäisinä noukitaan pois kitumasta, jotta suuremmat saavat kasvaa kunnollisiksi yksilöiksi.

Kävin siis joku päivä takaperin harventamassa punajuuria ja retiisejä, ja tänään lähestulkoon hypin innosta, kun eräs retiisirivistä hieman sivussa kasvanut taimi osoittautui lähes täysikasvuiseksi retiisiksi! Sillä oli selkeästi ollut paremmin tilaa kuin siististi rivissä nököttävillä tovereillaan. Harvensimme riviä, ja voisi olettaa, että viikon sisään saamme poimia ihan kunnon retiisejä. Samoin salaatit alkavat olla parin-kolmen tuuman mittaisia, ja rucolarivistöt oikein rehottavat, joten käykäähän poimimassa siitä koristetta salaattipöytään! Kaappilaarissa oikeastaan yksi ainoa rivi kasvaa hyvin, mutta ainakaan meistä tänään paikalla olleista kellään ei ollut aavistustakaan, mikä kyseinen kasvis mahtoi olla. Laareilta on siis tiedossa kuva-arvoituksia piakkoin! Kaappilaariin istutettiin nyt myös pari riviä herneitä, rivin verran mustajuurta (pussin kyljessä luki "venäläinen jättiläinen", iih!) sekä porkkanaa, kun tuumimme, ettei sitä koskaan ole liikaa. Sade hoitanee kastelun nyt pari päivää. Onpas onnellinen olo, kun on saanut taas möyriä mullassa.

Kampusviljelijät paikallismediassa

Turkulaisen toimittaja kävi seuraamassa kylvöä laaritalkoiden ensimmäisenä päivänä toukokuun lopussa. Jutun voit lukea täältä.

Elämää laarin ulkopuolella

Ihanteellinen kaupunkiviljely paikka. Posankka ja bussi merkitsevät viereisen E18-valtatien läheisyyttä. Valtatiet, nurmikot ja istutukset eivät ole millään lailla este kaupunkiviljelylle. Pirteä viljelylaari tässä kaupunkikuvan mosaiikissa lisänä tekee alueesta vain entistä monipuolisemman.

Viljelylaarilta moottoritielle päin

Tänään viljelmän kastelija näki citylemmikeistämme jäniksen ilta-auringossa. Pupu oli hyvin piiloutunut mielestään tuuheaan ruohikkoon. Päänsä painaen alas se luuli olevansa hyvässäkin piilossa ja päästi valokuvaajan kohtuullisen lähelle. Varmasti on jo kesyyntynytkin. Ja odottelee kärsimättömänä satoa monien muiden viljelijöiden tavoin.

Tupsukorvainen city-jäniksemme

Hypähdys valoon

Siltä se tuntuu ja näyttää. Pienet taimet ovat kasvaneet uskomattoman nopeasti ylös mullan alta. Juuri ja juuri maan alta työntynyt verso on todella pyrähtänyt lähes hetkessä lähes neljän sentin mittaiseksi. Tuo hetki on luultavasti ollut vain runsaan viikon mittainen, jos sitäkään.

Pitkittäisotoksessa laarin suuntaisesti vihertää jo mikroperspektiivistä käsin katsottuna äärimmäisen runsaasti. Ihmisen silmän korkeudelta taimet ovat vielä pikkuriikkisiä. Mikromaailmassa kuva voisi näyttää tällaiseltä, jos vaikka etana istuisi jo kasvavien taimien päällä syöden allaan olevia ja katsellen viereisiä ruoka-apajia. Tietysti jos etana pystyisi näkemään edes jokseenkin ihmisen tavoin.


Hassuimmalta näyttävät taimet, jotka vielä kantavat lehdenkärjissään siemenen kuoria. Tyhjä kuori pysyttelee ikään kuin kypäränä polkupyöräilijän päässä kasvissa kiinni. Jotkin lehdet ovat vielä molemmat kiinni kyseisessä solmussa. Kuvan taimet ovat noin kahden sentin mittaisia tässä vaiheessa.

Kaapissakin voi kasvattaa

Ensimmäinen laari puskee jo vihreää! Ainakin salaatit kasvavat jo kauniissa rivissä. Pienten taimien tunnistaminen on tavikselle vähän vaikeaa; osa kauniista nimikylteistämme on nimittäin lentänyt taivaan tuuliin. Jälleen opiksi ensi vuodelle: miten ois puisten nimikylttien veistely? Noh, tämä takaisku ei kuitenkaan kasvua ole hidastanut, ja sadetta ja aurinkoa on saatu sopivasti.

Toinen laari, alias vaatekaappi, näkyy valkoisen pintansa vuoksi vähän kauemmaskin. On mietitty, pitäisikö laari maalata tai ehkä päällystää laudoilla. Toisaalta se täyttää tehtävänsä mainiosti näinkin. Kaappi sai sisäänsä mullan, jota lapioitiin selkä vääränä suoraan ränsistyneestä retrosta pakusta.

Kaapissa kasvaa nyt mustajuurta, persiljaa, porkkanaa, retiisiä ja tilliä. Tilaa on jätetty herneillekin, jotka ovat vielä itämässä. Talkoohenkeä on riittänyt kampusviljelijöissä kiitettävästi. Kesän varalle ollaan silti suunniteltu kasteluvuoroja, jotta viljelmä tulee varmasti hoidettua. Ja palkinnoksi pieni harvennuspuska kotiin.

Valmista tuli! Enää kylvö. Taustalla Posankka.

Ja vihdoin ovat kahvi-säkitkin saapuneet! Kunpa vaan saataisiin jostain vielä multaa niihin; lajikkeita kyllä riittää. Säkkien kohdalla olisi tarkoitus myös poiketa sivuraitelle puhtaasta hyötyajattelusta ja pistää säkki tai pari kasvamaan kukkaa. Iloa myös ohikulkijoille :)

Perustuksiltaan kierrätyksen aarreaitta

Laarien rakentamisessa kantavana ajatuksena oli kierrätysideologian mukainen roskasta toisen aarteeksi -teema tänä toisenakin vuonna. Viljelijäporukka metsästi ja tutki mahdollisuuksia hyödyntää vanhaa tavaraa runsaasti. Ensimmäisen viljelylaarin rakentaminen rakennustyömaan hylkylaudoista oli todellinen ekologisuuden perikuva. Sille ei huonommaksi jäänyt uuden laarin syntytarina erään viljelijän vanhasta vaatekaapista.

Laareja ei olisi todennäköisesti syntynyt myöskään ilman avuliaita lähiseudun yrittäjiä ja yrityksiä, jotka anteliaasti lahjoittivat hyötyviljelmän syntyyn tarvittavaa ravinteikasta multaa muiden muassa. Vaatekaappilaarissa on kierrätettyä eloperäistä jäteveden puhdistuksen sivutuotteena syntynyttä ainesta V-S Puutarhamullan mullaksi muuttamassa muodossa, joka on saanut Eviran hyväksynnän kasvimaakäyttöön. Tätä voimaperäistä ainetta me viljelijät kummastelimme lapioidessamme sitä kuljetusvälineestämme laarin pohjalle. Ero puutarhamultamuovisäkkien kontrolloituun koostumukseen oli silmin nähtävissä. Mielenkiinnolla odotamme miten pavut ja herneet ponnistavat liikkeelle voimamullastamme! (Tietenkin kierrätetystä vanhasta sängystä tulleiden tukikeppien tukemina loppukesää kohden =)

Säkkiviljelyyn saamamme kahvisäkit ansaitsevat myös maininnan. Niiden käyttö kasvualustoina on uutta viime vuoteen verrattuna ja itse toteutus aika lailla pimennon peitossa itse viljelijöiltäkin vielä tässä vaiheessa.

Viljelykausi alkoi!

Keskiviikkona me kymmenkunta innokasta viljelijää kokoonnuttiin aloittamaan operaatio Kampusviljely vol 2. Vanhan laarin äärellä jaettiin saatavilla olevat siemenet jo olemassaolevan laarin, tulevan laarin sekä säkkiviljelyn kesken, ottaen parhaamme mukaan opiksi viime vuodesta ja oppien lisää siinä samalla. Mitä siis olemme oppineet?

• Kun tilaa on näin niukanlaisesti, niin nauriit kannattaa pitää kaukana auringonkipeistä kasveista; niiden lehdet kun kasvoivat turhan isoiksi. Niitä ei kauheasti tehnyt mieli paljain käsin harventaakaan kun olivat ryökäleet vielä piikikkäitäkin. Jostain syystä kaiken maailman ötökät niistä kyllä tykkäs ja ne lehdet oli loppukesästä aika hurjan näköisiä puhki rei'jitettyinä; onnistuivat silti varjostamaan kaikkea lähellä kituvaa.

• Herneenvarret kannattaa ihan oikeasti tukea jollain heti alusta lähtien. Muuten ne romahtavat reunan yli (onneksi olivat laarin reunassa, muuten olisivat kaiketi romahtaneet muiden kasvien päälle) ja niistä tulee pupuille oikein seisova pöytä.

• Ruohosipulisiemenpussissa lukee, että tuottavat satoa vasta toisena vuonna kylvämisestä. No, kummakos tuo sitten, etteivät viime vuonna oikein tahtoneet kasvaakaan! Josko ne viimevuotiset tänä vuonna sitten kasvaisivat...? Kuitenkin päätyvät rikkaruohoina noukituiksi jostain basilikan ja sitruunamelissan seasta.




Kuvassa nauriinlehdet, sipulinvarret sekä hernepuska.
Kuva: Otto Lehikoinen


• Sipulin siemenet ois pussin mukaan pitäny kylvää helmikuussa, hups. Viime vuonna käytimme valmiita pikkusipuleita, joiden ansiosta saatiin koko kesä keräillä ihania valtavia sipulinvarsia. Saas nähdä kasvaako noista siemenistä nyt mitään. Lupaamme tyytyä niihin varsiin taas, viimevuotisistakaan sipuleista ei meille juuri iloa sitten loppujen lopuksi ollut kun joku kävi ne poimimassa sieltä pois.

• Niin ja meinasi ihan unohtua: kotilot nakellaan laarista pois, kastemadot laarin sisään. Ja nimenomaan näin päin.



Ensimmäiseen laariin päädyttiin siis laittamaan lähinnä nopeakasvuisia yrttejä, salaatteja ja retiisejä. Jotenkin ne punajuuretkin pääsivät tähän vihreään seuraan, tänä vuonna vois jopa testata, et maistuuko ne punajuuren lehdet oikeasti syötävältä vaikkapa salaatissa.

Kiitämme ja kumarramme hänelle, joka katsoi laarin vierustan olevan sopiva paikka dumpata käytöstä poistettu sänky! Sille keksittiin vaikka kuinka monta käyttötarkoitusta, päällimmäisinä mielessäni herneenvarsien kiipeilyteline ja viljelysäkkilava. Tai sitten ihan vaan viljelijöiden hengähdyspaikka.

Toista laaria varten ei tarvinnutkaan hakea jämälautoja Vähäheikkilästä, sillä Mikko lahjoitti ystävällisesti vanhan vaatekaappinsa tarkoitusta varten! Voi kun tänä kesänä tulisi vielä totta siitä jo unohtuneesta haaveesta, että laarit saisivat kauniin maalipinnan laitoihinsa. Uuteen laariin menivät ainakin herneet ja härkäpavut, nauriit ja porkkanat. Eikä kylvämistä tartte unohtaa ihan vielä, ensi viikolla päästään kokeilemaan säkkiviljelyä!



PS. Kiitokset Tanjalle, joka kävi haastattelemassa viljelijöitä Turkulaista varten. Yritetään seuraavalla kerralla muistaa kutsua toimittaja paikalle vasta sitten, kun on oikeasti jotain kuvattavaa...

Kohti kukkeampaa kampusta - vinkkejä viime vuodelta

Turun yliopiston kampukselle perustetaan jälleen kaupunkiviljelmä. Keväällä istutetaan hyötykasvit joutomaalle rakennettuun laariin yliopiston rakennusten välittömään läheisyyteen, kesällä hoidetaan ja ravitaan ja syksyllä korjataan satoa.

Projektin polkaisee käyntiin ylioppilaskunnan ympäristövaliokunta, mutta mukaan lähtee toivon mukaan muitakin innokkaita viherpeukaloita. Hanke on jatkoa viime vuodelta, jolloin saimme vinkkejä kaupunkiviljelykonkarilta, Dodo ry:lta. Dodolaisten asiantunteva apu oli erittäin mieluista erityisesti laaria suunniteltaessa ja sen sijaintia valittaessa. Viime vuonna itse rakennetussa laarissa kasvoi mm. sipulia, porkkanaa, kurpitsaa, retiisiä ja naurista. Onnistunut projekti herätteli jopa ajatuksia viljelmän laajentamisesta.

Laarin rakennustalkoot keväällä 2010

Viime vuonna pyrimme mahdollisimman pieniin kustannuksiin, ja aktiivinen yhteistyökumppaneiden etsintä tuottikin tulosta: lahjoituksina saimme mm. lautaa laaria varten ja siemeniä viljeltäväksi sekä tilaa kastelukannun ja muiden tarvikkeiden säilytykseen.

Projekti herätti huomiota siinä määrin, että se päätyi jopa Turun Sanomiin etusivulle saakka. Mediahuomio oli tietysti mieluista jo siksikin, että hankkeemme yhtenä tavoitteena oli lisätä tietoisuutta urbaanin viljelyn mahdollisuuksista ja kannustaa muitakin omavaraisuuskokeiluihin.

Yhteisöllisyys ja ekologinen ruoantuotanto ovat projektin kantavia teemoja tänäkin vuonna. Toivottavaa olisi tietysti myös runsas sato ja sen mukaiset hulppeat sadonkorjuukemut! Saas nähdä miten käy.