perjantai 17. kesäkuuta 2011

Suu säkkiä myöten eli kuinka härkäpapu kesytetään

Nyt lopultakin on kylvetty kaikki mitä oli tarkoituskin. Muutaman viljelijän voimin täytimme kolme Meiran lahjoittamaa kahvisäkkiä mullalla ja istutimme niihin härkäpapuja, auringonkukkia, kamomillasauniota sekä sitruunamelissaa. Toivottavasti kaksi viimeksimainittua viihtyvät yhdessä! Olemme hieman uteliaita luonteita, joten upotimme auringonkukkasäkin reunalle pari idätettyä hernettä, ihan vain nähdäksemme, että a) osaako herneenvarsi kiemurrella vierellään kasvavaa auringonkukan vartta pitkin, ja b) kestääkö auringonkukka moista roikkumista. Koen tällaiset mahdollisuudet kerrassaan riemastuttaviksi: kun emme ole riippuvaisia sadostamme, eikä kenenkään ravinnonsaanti ole kiinni viljelysten kukoistamisesta, olemme ihmeen vapaita kokeilemaan omituisiakin ratkaisuja. Ah, vapaus epäonnistua!

Omituista, miten pienistä asioista sitä osaakin olla epävarma. Niinkin yksinkertainen asia kuin rikkaruohojen kitkeminen oli minulle vielä viime kesänä hieman pelottavaa puuhaa: mistäs sitä tietää, mikä on rikkaruoho? Jos vahingossa noukinkin kukoistavat kasvikset mullasta ennenkuin ne pääsevät alkuunkaan kasvamaan. Onneksi joukostamme löytyi sellaisiakin, joiden viherpeukalo ei sijainnut keskellä multaista kämmentä, ja sain mm. seuraavanlaisia neuvoja:

Täällä papu istuu
  • Jos ne kasvikset / yrtit / kukkaset on istutettu suoriin riveihin, niinkuin yleensä on, niin niiden voi myös olettaa kasvavan siinä rivissä. Rivien välissä kasvavat versot eivät siis välttämättä ole toivottuja.
  • Rivissä kasvavat taimet yleensä myös muistuttavat toisiaan huomattavissa määrin. Suvaitsevaisuus ei kuulu kasvimaalle, eli selkeästi erilaiset yksilöt saa riviltä poimia surutta pois.
  • Siemeniä on todennäköisesti istutettu ylimäärin sadon varmistamiseksi. Kaikilla siemenillä ei kuitenkaan ole tilaa kasvaa, joten rivejä on harvennettava. Tässäkin ohjenuora on yleisen ideologiani vastainen: pienimmät ja heiveröisimmät ovat niitä, jotka ensimmäisinä noukitaan pois kitumasta, jotta suuremmat saavat kasvaa kunnollisiksi yksilöiksi.
Kävin siis joku päivä takaperin harventamassa punajuuria ja retiisejä, ja tänään lähestulkoon hypin innosta, kun eräs retiisirivistä hieman sivussa kasvanut taimi osoittautui lähes täysikasvuiseksi retiisiksi! Sillä oli selkeästi ollut paremmin tilaa kuin siististi rivissä nököttävillä tovereillaan. Harvensimme riviä, ja voisi olettaa, että viikon sisään saamme poimia ihan kunnon retiisejä. Samoin salaatit alkavat olla parin-kolmen tuuman mittaisia, ja rucolarivistöt oikein rehottavat, joten käykäähän poimimassa siitä koristetta salaattipöytään! Kaappilaarissa oikeastaan yksi ainoa rivi kasvaa hyvin, mutta ainakaan meistä tänään paikalla olleista kellään ei ollut aavistustakaan, mikä kyseinen kasvis mahtoi olla. Laareilta on siis tiedossa kuva-arvoituksia piakkoin! Kaappilaariin istutettiin nyt myös pari riviä herneitä, rivin verran mustajuurta (pussin kyljessä luki "venäläinen jättiläinen", iih!) sekä porkkanaa, kun tuumimme, ettei sitä koskaan ole liikaa. Sade hoitanee kastelun nyt pari päivää. Onpas onnellinen olo, kun on saanut taas möyriä mullassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti